Sir
Mr' Taf
|
Tämänkertaisessa
Eliitin Musiikin artikkelissa on käsittelyssä yksi Suomen eliitin
musiikkikentän tarkimmin varjoissa pysyneistä artisteista. Kyseessä
on Sir Mr' Taf (muita kirjoitusasuja Sir Mr. Taf ja Sir mr Taf) eli
maallikkonimeltään Tarmo Antero Frilander, Pieksämäen mystinen
eksentrikko. Julkaisutoiminnan huikealla Putki päällä -sinkulla jo
1990 aloittanut Sir Mr' Taf on pääasiallisesti pysynyt koko uransa
ajan poissa suuren yleisön valokeilasta. Voitaisiin väittää, että
Taf on hyvin tunnettu ainoastaan päämajassaan Pieksämäellä,
jossa sielläkin hänen eksentrinen persoonallisuutensa on monesti
noussut avant-gardistisuudessaan hankalasti lähestyttävää
musiikkituotantoa tärkeämmäksi.
Näistä syistä johtuen Sir Mr' Tafin musiikki on ajatunut pitkälti marginaaliin vain pienen tiedostavan eliitin palvonnan kohteeksi. Niin paljon kuin me Eliitin Musiikissa arvostammekin musiikillisia kultteja on Taf artistina sen verran vakuuttava, että on korkea aika hälventää edes hieman hänen musiikkinsa yllä vellovia hämyisiä varjoja. Seuraavassa artikkelissa pureudumme Sir Mr' Tafin musiikilliseen tuotantoon kuin Ouroboros häntäänsä kulkien läpi koko sen julkaisuhistorian aloittaen aivan alusta päättäen matkamme lopulta tämänhetkiseen nykyisyyteemme. Tämän matkan aikana koetetaan maalata kuvaa Sir Mr' Tafista artistina ja ihmisenä koko hänen khimeirallisessa monimuotoisuudessaan käyttäen hyväksi niitä vähäisiä lähteitä ja tiedonpätkiä joita on saatavilla. Artikkelin selkärankana toimii Sir Mr' Tafin julkaisuhistoria, jonka ympärille luomme historisistisen Taf-narratiivin ja jota laajennamme tekstianalyyttisillä huomioilla sekä tietenkin itse musiikilla.
Näistä syistä johtuen Sir Mr' Tafin musiikki on ajatunut pitkälti marginaaliin vain pienen tiedostavan eliitin palvonnan kohteeksi. Niin paljon kuin me Eliitin Musiikissa arvostammekin musiikillisia kultteja on Taf artistina sen verran vakuuttava, että on korkea aika hälventää edes hieman hänen musiikkinsa yllä vellovia hämyisiä varjoja. Seuraavassa artikkelissa pureudumme Sir Mr' Tafin musiikilliseen tuotantoon kuin Ouroboros häntäänsä kulkien läpi koko sen julkaisuhistorian aloittaen aivan alusta päättäen matkamme lopulta tämänhetkiseen nykyisyyteemme. Tämän matkan aikana koetetaan maalata kuvaa Sir Mr' Tafista artistina ja ihmisenä koko hänen khimeirallisessa monimuotoisuudessaan käyttäen hyväksi niitä vähäisiä lähteitä ja tiedonpätkiä joita on saatavilla. Artikkelin selkärankana toimii Sir Mr' Tafin julkaisuhistoria, jonka ympärille luomme historisistisen Taf-narratiivin ja jota laajennamme tekstianalyyttisillä huomioilla sekä tietenkin itse musiikilla.
Johdatus Taf-o-logiaan:
Yksi ensimmäisistä haasteista, joka tämän artikkelin kirjoittamista kohtasi oli ”miten muodostaa kokonaiskuva Sir Mr' Tafin tuotannosta?” Vaikka internet-aika on tehnyt Tafin musiikkiin tutustumisen helpoksi en missään tapauksessa halunnut kirjoittaa pelkkää hajanaisten youtube-pätkien kommentaaria. Tarkoituksenani oli tehdä Eliitin arvoista työtä päämääränä laaja ja kattava artikkeli Tafin musiikista kokonaisuutena eikä minään youtube-soittolistana. Tämä johti itseni matkalle pitkään ja monimutkaiseen selvitystyöhön, jossa erinäisiä lähteitä käyttäen koetettiin lopulta rekonstruoida koherentti kuva Sir Mr' Tafin diskografiasta kokonaisuudessaan.
Koska
Tafilla ei ole virallisia kotisivuja lähteinä julkaisuihin toimivat
alunperin ensisijaisesti Suomen
äänitearkiston tietokanta ja discogsin Sir
Mr' Taf -sivut. Näissä molemmissa oli kuitenkin se ongelma, että
ne olivat vajavaisia. Vaikka Tafin tuotanto pohajutuukin enemmän
laatuun kuin määrään oli helppo huomata edellämainittujen
lähteiden tietojen puutteellisuus. Esimerkiksi
historiallis-didaktista maaseuturomantiikkaa edustava
Ristiina-kappale ja tämän remix -versio puuttuivat molemmista.
Suomen äänitearkiston tapauksessa syy oli selkeä. Se kattaa
ainoastaan suomalaiset äänitteet välillä 1901-1999 ja näin ollen
esimerkiksi vasta 2001 levytetty Ristiina-CD ei enää löydy
arkistosta. Discogs puolestaan tunnistaa ainoastaan Sir Mr' Tafin
kolme ensimmäistä vinyylisingleä eli vain suurimman osan artistin
1990-luvulla julkaistusta tuotannosta. (Tafin muutkin julkaisut ovat
sivulla ilmeisesti submission pending -tilassa joten toivottavasti
tilanne korjautuu mahdollisimman pian).
Tämä tarkoitti sitä, että oli joko löydettävä uusia lähteitä diskografian selvittämiseksi tai hyväksyttävä puutteellinen tieto tekstin lehtökohdaksi. Yksi epätoivoisimmista yrityksistä oli muodostaa lista kaikista internetissä pyörivistä Taf-kappaleista ja katsoa muodostavatko ne jonkin näköisiä temaattisia tai äänimaailmallisia kokonaisuuksia jonka kautta niitä olisi voinut alkaa luokittelemaan. Silti, kun vähiten sitä odotin tuli itse Sir Mr' Taf epäsuorasti apuun. Sattumalta törmäsin nimittäin kuvamateriaaliin joka dokumentoi artistin itsensä Jyväskylään pystyttämän Sir Mr' Taf -infopisteen vuodelta 2008. Tämä pienimuotoinen ulkoilma-info suorastaan pursui hyödyllistä tietoa mukaanluettuna kokonainen Taf-diskografia.
Tämä tarkoitti sitä, että oli joko löydettävä uusia lähteitä diskografian selvittämiseksi tai hyväksyttävä puutteellinen tieto tekstin lehtökohdaksi. Yksi epätoivoisimmista yrityksistä oli muodostaa lista kaikista internetissä pyörivistä Taf-kappaleista ja katsoa muodostavatko ne jonkin näköisiä temaattisia tai äänimaailmallisia kokonaisuuksia jonka kautta niitä olisi voinut alkaa luokittelemaan. Silti, kun vähiten sitä odotin tuli itse Sir Mr' Taf epäsuorasti apuun. Sattumalta törmäsin nimittäin kuvamateriaaliin joka dokumentoi artistin itsensä Jyväskylään pystyttämän Sir Mr' Taf -infopisteen vuodelta 2008. Tämä pienimuotoinen ulkoilma-info suorastaan pursui hyödyllistä tietoa mukaanluettuna kokonainen Taf-diskografia.
Kohti
Taf-taivasta
|
Death
is the Martyr of Sir Mr' Taf -info
|
Näistä
kuvista saamme selville, että Sir Mr' Tafin tuotanto artistin
itsensä mukaan kokonaisuudessaan vuosilta 1990-2005 on:
- 1990 – Putki päällä 7”
- 1991 – Hyppiä Ikä Kaikki (HIK) 7”
- 1992 – Yön kiitäjät 7”
- 1995 – Nuotiolla CD
- 2001 – Ristiina CD
- 2002 – Poltetaan kynttilää CD
- 2005 – Hyppiä Ikä Kaikki -remix CD
Tästä saamme varsin jäntevän perusrakenteen Tafin tuotannon erittelyyn. Käyttämällä muita lähdemateriaaleja pystymme lisäksi vielä varsinaisessa analyysissämme tarkentamaan julkaisujen sisältöä. Kuten listauksesta voimme huomata on julkaistun musiikin kokonaismäärä varsin pieni, erityisesti kun otamme huomioon, että myös CD-julkaisut ovat mitaltaan yleensä vain kahden tai kolmen kappaleen singlejä. Sir Mr' Tafin musiikissa laatu kuitenkin korvaa runsain mitoin määrää, vaikkakin uusi Taf-materiaali olisi aina tervetullutta. Tätä ei kuitenkaan luultavasti ole tulevaisuudessakaan tulossa myöhemmin artikkelissa esiintyvistä syistä johtuen.
- 1990 – Putki päällä 7”
- 1991 – Hyppiä Ikä Kaikki (HIK) 7”
- 1992 – Yön kiitäjät 7”
- 1995 – Nuotiolla CD
- 2001 – Ristiina CD
- 2002 – Poltetaan kynttilää CD
- 2005 – Hyppiä Ikä Kaikki -remix CD
Tästä saamme varsin jäntevän perusrakenteen Tafin tuotannon erittelyyn. Käyttämällä muita lähdemateriaaleja pystymme lisäksi vielä varsinaisessa analyysissämme tarkentamaan julkaisujen sisältöä. Kuten listauksesta voimme huomata on julkaistun musiikin kokonaismäärä varsin pieni, erityisesti kun otamme huomioon, että myös CD-julkaisut ovat mitaltaan yleensä vain kahden tai kolmen kappaleen singlejä. Sir Mr' Tafin musiikissa laatu kuitenkin korvaa runsain mitoin määrää, vaikkakin uusi Taf-materiaali olisi aina tervetullutta. Tätä ei kuitenkaan luultavasti ole tulevaisuudessakaan tulossa myöhemmin artikkelissa esiintyvistä syistä johtuen.
Tulee
myös esittää vielä huomio, että infopisteessä esitelty
diskografia päättyy vuoteen 2005 eli hetkeen jolloin Taf julkaisi
Hyppiä Ikä Kaikki -remix CD:n sekä nimikkokappaletta tukevan ja
kulttimainetta nauttivan Hyppiä Ikä Kaikki -musiikkivideon. On
kuitenkin todennäköistä, että Taf on tästä eteenpäin
keskittynyt urallaan lähinnä keikkailuun (joitain esimerkkejä
tästä on nähtävillä esimerkiksi youtubesta) sillä mitään
tietoa vuoden 2005 jälkeisistä julkaisuista ei ole löydettävissä.
Se mitä julkaisematonta materiaalia Sir Mr' Tafin henkilökohtaiset
arkistot pitävät sisällään on mysteeri vailla vastausta. On
esimerkiksi liikkunut huhua, että Taf olisi aikoinaan tehnyt oman
versionsa Pet Shop Boysin It's
a Sin -hitistä
”Hitsataan” nimellä. Voimme vain toivoa, että Taf vielä jonain
päivänä intoutuu tuomaan julkisuuteen mahdollisia arkistojensa
aarteita.
1990
– 1995: Early Days / Vinyl Years
Kuten monien artistien kohdalla ovat uran varhaisvuodet niitä aikoja joiden yllä mysteerien verhot painavat raskaimmin. Tafin kohdalla tilanne on juuri tällainen vaikkakin koko artistin uraa leimaa hämärässä ja marginaalissa toimiminen. Tästä huolimatta olemme pystyneet keräämään tarpeeksi materiaalia, voidaksemme rakentaa jonkinlaisen kuvan näistä uran ensiaskelista, joita leimaa jo kaikki Sir Mr' Tafin musiikille ominaiset elementit: monipuolinen, mutta tinkimätön musiikillinen ilmaisu, omaperäiset aiheet, monikerroksiset lyriikat ja nonkonformistiset laulumelodiat.
Tämä viiden vuoden periodi oli julkaisutahdiltaan Tafin kiihkeintä aikaa. Kolmen vuoden aikana 1990-1992 julkaistiin kolme singleä, jotka sisälsivät Tafin musiikillisen korpuksen keskeisimpiä hittejä kuten rokkaavat nimikkobiisit Putki Päällä ja Yön kiitäjät sekä Hyppiä Ikä Kaikki -sinkun b-puolelle sisällytetyn esoteerisiakin sävyjä sisältävän balladin Henkinen ruusu. Tämä hektinen varhaisvaihe päättyy mielestäni luonnollisesti vuoden 1995 Nuotiolla -julkaisuun. Se merkitsee Sir Mr' Tafin siirtymistä vinyylistä CD-formaattiin ja aloittaa kuuden vuoden hiljaisuuden ääniterintamalle, joka tulisi katkeamaan vasta vuosituhannen vaihteen jälkeisellä Ristiina -CD:llä.
Kattavaa dataa artistin toimista tältä ajalta ei ole saatavilla, mutta tiedämme Sir Mr' Tafin olleen julkaisutoiminnan lisäksi aktiivinen myös keikkarintamalla. Itseasiassa toisin kuin 2000 -luvulla sooloesityksistä tunnetuksi tullut Taf teki soolokeikan sijaan (tai mahdollisesti niiden lisäksi) esiintymisiä kokonaisena yhtyeenä Misteart-nimen alla. Nimi on Timo Vuorion mukaan anagrammi antiikin Kreikan metsästyksen jumalatar Artemiksesta (selitys ei ole täysin pätevä, koska Misteart ei ole suora anakronismi sanasta Artemis ylimääräisen t-kirjaimen takia). Tällainen sanoilla leikkiminen on Tafille yleensäkin tyypillistä, mutta tässä yhteydessä se leimaa hänen ymmärrystään antiikin ikuisesta tradiosta. Kuten tiedämme juuri eliitin musiikille on tyypillistä piilottaa tällaisia referenssejä tiedostavan yleisön iloksi.
Misteart debytoi keikkalavoilla 1994 ja kokoonpanossa vaikuttivat Sir Mr' Tafin lisäksi Sir Mr Vuo, Sir Mr Hei, Sir Mr Huh ja Sir Mr Tak. Pseudonyymien takana on ainakin Worms, Penis Surprise ja Mustatulppaani yhtyeissä soittaneet Timo Vuorio ja Veli-Matti Pesonen*. Tiedetään, että jo ennen Misteartin perustamistakin oli ollut kyllä yrityksiä kasata yhtyettä Sir Mr' Tafin ympärille. Nämä kokeilut alkoivat jo Sir Mr' Tafin uran varhaisvuosina 1991. Kuitenkin vasta Misteartissa onnistuttiin luomaan esiintymiskelpoinen ja toimiva kokoonpano. Tafin johtamasta yhtyeestä ei ole jäänyt paljoakaan jälkiä, mutta tiedossa on ainakin menestyksekkäät keikat muunmuassa Yläkaupungin Yössä 1995 ja Läsnä-Rockissa 1996 (.Lähde mm.)
Siitä
milloin yhtye varsinaisesti lopulta hajosi ei ole tietoa, mutta
ainakin vielä vuoden 1996 kesästä löytyy mielenkiintoinen
yhtyettä koskeva tarina. Timo Vuorio kertoo miten rumpali Veli-Matti
Pesonen ei aikatauluongelmien takia pystynyt osallistumaan keikalle
ja yhtye päätti tästä johtuen äänittää keikan rumpuraidan
etukäteen erikseen kuvaamalla sen videokameralla. Tämä tallenne
esitettiin sitten television kautta varsinaisella keikalla toimien
samalla rumpujen taustanauhana. (koko tarina).
*Korjauksena tähän: Sen verran pitää korjata että minä en ollut Misteartin varsinainen rumpali, Vesa Takkinen oli. Minä soitin kahdella keikalla hänen tuuraajanaan ja keikat olivat Pieksämäen Läsnä-Rockeissa 1995 ja 1996
-Veli-Matti Pesonen (linkki).
Bänditoiminnan
lisäksi meidän tulee kuitenkin kiinnittää huomiomme itse Sir Mr'
Tafin varsinaiseen julkaistuun katalogiin tältä periodilta:
*Korjauksena tähän: Sen verran pitää korjata että minä en ollut Misteartin varsinainen rumpali, Vesa Takkinen oli. Minä soitin kahdella keikalla hänen tuuraajanaan ja keikat olivat Pieksämäen Läsnä-Rockeissa 1995 ja 1996
-Veli-Matti Pesonen (linkki).
Putki päällä 7" |
Yön Kiitäjät 7" - etukansi |
Yön Kiitäjät 7" -takakansi |
Hyppiä Ikä Kaikki 7" -tässä on paras kuva jonka onnistuin löytämään |
Kuten edellä jo mainittiin muodostaa varhaiskauden ja samalla koko Tafin tuotannon keskiön vuosina 1990-1992 julkaistu single-trilogia Putki Päällä, Hyppiä Ikä Kaikki ja Yön Kiitäjät. Nämä kaikki ovat omakustanteina julkaistuja vinyylisinkkuja, joista ainakin Yön Kiitäjät sisältää Sir Mr' Tafin itsensä maalaaman kansitaiteen. Singlejen varsinaisista painosmääristä ei ole tietoa, mutta oletettavaa on, että ne ovat olleet varsin pieniä. Niistä onkin tullut Taf-fanien keskuudessa erittäin haluttuja keräilyharvinaisuuksia, joita ei liiemmin markkinoilla liiku. Ne kaipaisivat, kuten koko Sir Mr' Tafin tuotanto muutenkin, kipeästi uudelleenjulkaisua.
Tässä
on listattu singlejen sisältämät kappaleet kokonaisuudessaan.
Lukuunottamatta Hyppiä Ikä Kaikki-biisin originaalia versiota ne
löytyvät kaikki myös kuunneltavaksi youtubesta. Kuuntelunautintoa
helpottaakseni olen linkittänyt kaikki kappaleet suoraan
tähän.
Putki Päällä -1990 (levykoodi FRI-1): Putki Päällä / Niinpä Tietysti (Putki Päällä 2)
Hyppiä Ikä Kaikki – 1991: Hyppiä Ikä Kaikki / Henkinen Ruusu
Yön Kiitäjät – 1992 (levykoodi TAFSLE 3): Yön Kiitäjät / Miks' Eräillä Ei Oo Tapoja
Vaikka Sir Mr' Tafin musiikki puhuu itsessään niin vahvaa kieltä, ettei sen paikkaa Eliitin Musiikkina tarvitse varsinaisesti perustella. Haluan kuitenkin kiinnittää huomiota muutamiin seikkoihin erityisesti kappaleiden sanoituksellisella puolella. Vaikka itse nautinkin Tafin musiikin oudosta sekoituksesta jossa hittivetoinen synapop kietoutuu trip-hop biitteihin, psykedeliaan ja puhtaaseen avant-gardeen, ovat juuri hänen sanoituksensa se elementti, jonka henkilökohtaisesti nostaisin valokeilaan. Tämä on relevanttia myös siksi, että Eliitin Musiikissahan juuri sanoitukset näyttelevät monesti paljon keskeisempää roolia kuin mitä plebeijitason populaariroskassa ollaan totuttu odottomaan. Osoittaakseni erinäisiä huomioita Taf-lyriikasta olen valinnut pohjatekstiksi alkuperäisin single-trilogian kolmannen osan nimikkokappaleen Yön Kiitäjät tekstin. Se on tässä litteroituna kokonaisuudessaan:Yön Kiitäjät:
Putki Päällä -1990 (levykoodi FRI-1): Putki Päällä / Niinpä Tietysti (Putki Päällä 2)
Hyppiä Ikä Kaikki – 1991: Hyppiä Ikä Kaikki / Henkinen Ruusu
Yön Kiitäjät – 1992 (levykoodi TAFSLE 3): Yön Kiitäjät / Miks' Eräillä Ei Oo Tapoja
Vaikka Sir Mr' Tafin musiikki puhuu itsessään niin vahvaa kieltä, ettei sen paikkaa Eliitin Musiikkina tarvitse varsinaisesti perustella. Haluan kuitenkin kiinnittää huomiota muutamiin seikkoihin erityisesti kappaleiden sanoituksellisella puolella. Vaikka itse nautinkin Tafin musiikin oudosta sekoituksesta jossa hittivetoinen synapop kietoutuu trip-hop biitteihin, psykedeliaan ja puhtaaseen avant-gardeen, ovat juuri hänen sanoituksensa se elementti, jonka henkilökohtaisesti nostaisin valokeilaan. Tämä on relevanttia myös siksi, että Eliitin Musiikissahan juuri sanoitukset näyttelevät monesti paljon keskeisempää roolia kuin mitä plebeijitason populaariroskassa ollaan totuttu odottomaan. Osoittaakseni erinäisiä huomioita Taf-lyriikasta olen valinnut pohjatekstiksi alkuperäisin single-trilogian kolmannen osan nimikkokappaleen Yön Kiitäjät tekstin. Se on tässä litteroituna kokonaisuudessaan:Yön Kiitäjät:
Nähden
ikkunasta kun aurinko laskee länteen
On
saapuva aika mustissaan
Se
läsnä vain ajassa tällä pallolla
Iltayö
juu
Taivaalla
täysikuu
Kun
nyt vielä valvottaa
Talikoin(?)
kansaa
Pitäisikö
itkeä vai nauraa
Yön
kiitäjät
Syyttä
taikka syystä
Yössä
siintävät
Yön
kiitäjät
Sairaalan
käytävissä
Ja
kodissa lämpöisissä
Jalkeilla
olevat unettomat
Rauhassa
tai rauhatonna
Vailla
unilahjoja tai unisatuja
(Puhuen):
"Yön
kiitäjät
Syyttä
taikka syystä
Yössä
siintävät
hmmm
Valvokaa
sillä ette tiedä hetkeä!"
Ulkona
yön kiitäjät,
poissa
hyvät
olona
paras, paras on
Varovat
jonotellen viihteelle
Kantapaikkaan
sisälle
Kanssa
veljien
Siskojen
Ehkä
mieli solmussa
Tai
tukka putkella
Kammattuna
Alla
katuvalojen
Yön
kiitäjät
Syyttä
taikka syystä
Yössä
siintävät
Yön
kiitäjät
Kulkuneuvoissa
Autoissa,
rekoissa
Ja
niiden valokiilat
Ne
yötä halkaisee
Maalla
tai kaupungissa
Kun
ne eespäin menee
Alla
tähtitaivaan
(Puhuen):
Mitäs
me pienet hämärän kulkijat
Hodari
huulilla ja kiskalla kuhina
Tänä
yönä Donnat
Meluiset
(?) herrat
Pannaan
tuulemaan
Syistä
tarinaa
Ja
romantiikkaa
Ja
aika kyllä taasen
Sai
voiton
Kutsuvi
sänkyyn
Alkaa
unettaa
Silloin
omatunto on
Paras
päänalunen
Kun
alkaa unettaa
Alkaa
unettaa
Unettaa...
* (?) tarkoittavat kohtia joissa en ole aivan varma transkription tarkkuudesta. Kaikki muut mahdolliset virheet tekstissä ovat tietysti myös omiani.
Yön Kiitäjät -runon rikkaus on niin suuri, että on hankala edes valita lähtökohtaa mistä alkaa sitä purkamaan. Koska teksti on varsin monitulkintainen ja täynnä yllättäviä alluusioita tuntuu väärältä alkaa suoraan käsittelemään runon aihetta ja teemaa. Sen sijaan aloitan kontekstoimalla tekstin suomalaisen runouden kenttään, erityisesti suomalaiseen modernismiin jota Tafkin edustaa. Runoa on miellyttävämpi lukea ja helpompi ymmärtää tätä kontekstia ja tyylikauden konventioita vasten.
Huolimatta tietyistä loppusoinnullisuuksista ja toistuvista rakenteista on Yön Kiitäjät selkeästi mitaton runo, jolle ei ole löydettävissä koherenttia metristä kaavaa. Se on sirpaleinen, kuvastoltaan suurelta osin sosialisoitu tai arkipäiväinen ja puhujapositioltaan vieraantunut teksti. Näin ollen se liittyy tiiviisti Suomen 1960-luvun modernismin ”epäpuhtaaseen runouteen,” jonka keskeisin edustaja on tietysti The Poet of Finland, Eliitin Väinämöinen re-incarnated, Pentti Saarikoski. Tämä perioditarkennus 60-lukuun on hyvä tehdä heti alkuun, sillä Yön Kiitäjillä on varsin vähän tekemistä 1950-luvun varhaisen oppineen modernismin kanssa, jota edustivat akateemisesti sivistyneet runoilijat kuten Paavo Haavikko ja Eeva-Liisa Manner. Heiltä runoon on periytynyt ehkä korkeintaan tietty omalaatuinen subjektiivinen tajunnanvirtaisuus, mutta väittäisin että yhdistettynä Sir Mr' Tafin tapaan käyttää kieltä tässäkin on enemmän Lauri Viitaa kuin Haavikkoa tai Mannerta.
Lukijan haastaminen subjektiivisella otteella kieleen onkin Taf-lyriikan keskeinen elementti. Tämä näkyy esimerkiksi tavasta, jolla yön kiitäjät -termiä käsitellään. Yön kiitäjiä käsitellään samalla tavoin kuin still-kuvaa neuvostoajan montaasielokuvissa. Käyttäen Lev Kuleshovin teoretisoimaa montaasiefektiä, jossa yksi pysyvä kuva, tässä tapauksessa yön kiitäjät, rinnastetaan erilaisiin tilanteisiin saaden lukija mielessään muodostamaan useita eri merkityksiä samalle pysyvälle kuvalle. Yön kiitäjät rinnastuu runossa muunmuassa sairaalan käytäviin, koteihin, kulkuneuvoihin ja ajovaloihin. Se toimii siis kasaavana kollektiivisena terminä kaikelle erilaiselle runossa esiintyvälle yö-kuvastolle nousten selkeästi rajatusta kuvasta temaattisesti latautuneeksi, mutta varioivaksi merkitsijäksi.
Toinen keskeinen kielellinen elementti on Yön Kiitäjissä esiintyvä sanavalintojen täydellinen yllätyksellisyys. Jo runon leksikon laajuus suhteessa sen pituuteen näyttää, että sanojen toistuvuus on äärimmäisen vähäistä. Tästä johtuen lukija joutuu jatkuvasti olemaan varpaillaan pystyen odottamaan ainoastaan odottomatonta lukiessaan tekstiä eteenpäin. Tästä huolimatta Taf pystyy pitämään tekstinsä jollain tavoin koherenttina kokonaisuutena. Tätä koherenssia luo edellä mainittu rakenteellinen toisto esimerkiksi yön kiitäjissä, toisaalta runon yö-aiheen jatkuvuus joka muodostaa kronologisen kokonaisuuden auringonlaskusta nukahtamishetkeen ( Nähden ikkunasta kun aurinko laskee länteen...Alkaa unettaa /Unettaa)sekä ehkä mielenkiintoisimpina elementtinä pienet omaa logiikkaansa noudattavat kielelliset kuvakokonaisuudet, jotka luovat runoon omalaatuisen jatkuvan, virtaavan sävelen.
* (?) tarkoittavat kohtia joissa en ole aivan varma transkription tarkkuudesta. Kaikki muut mahdolliset virheet tekstissä ovat tietysti myös omiani.
Yön Kiitäjät -runon rikkaus on niin suuri, että on hankala edes valita lähtökohtaa mistä alkaa sitä purkamaan. Koska teksti on varsin monitulkintainen ja täynnä yllättäviä alluusioita tuntuu väärältä alkaa suoraan käsittelemään runon aihetta ja teemaa. Sen sijaan aloitan kontekstoimalla tekstin suomalaisen runouden kenttään, erityisesti suomalaiseen modernismiin jota Tafkin edustaa. Runoa on miellyttävämpi lukea ja helpompi ymmärtää tätä kontekstia ja tyylikauden konventioita vasten.
Huolimatta tietyistä loppusoinnullisuuksista ja toistuvista rakenteista on Yön Kiitäjät selkeästi mitaton runo, jolle ei ole löydettävissä koherenttia metristä kaavaa. Se on sirpaleinen, kuvastoltaan suurelta osin sosialisoitu tai arkipäiväinen ja puhujapositioltaan vieraantunut teksti. Näin ollen se liittyy tiiviisti Suomen 1960-luvun modernismin ”epäpuhtaaseen runouteen,” jonka keskeisin edustaja on tietysti The Poet of Finland, Eliitin Väinämöinen re-incarnated, Pentti Saarikoski. Tämä perioditarkennus 60-lukuun on hyvä tehdä heti alkuun, sillä Yön Kiitäjillä on varsin vähän tekemistä 1950-luvun varhaisen oppineen modernismin kanssa, jota edustivat akateemisesti sivistyneet runoilijat kuten Paavo Haavikko ja Eeva-Liisa Manner. Heiltä runoon on periytynyt ehkä korkeintaan tietty omalaatuinen subjektiivinen tajunnanvirtaisuus, mutta väittäisin että yhdistettynä Sir Mr' Tafin tapaan käyttää kieltä tässäkin on enemmän Lauri Viitaa kuin Haavikkoa tai Mannerta.
Lukijan haastaminen subjektiivisella otteella kieleen onkin Taf-lyriikan keskeinen elementti. Tämä näkyy esimerkiksi tavasta, jolla yön kiitäjät -termiä käsitellään. Yön kiitäjiä käsitellään samalla tavoin kuin still-kuvaa neuvostoajan montaasielokuvissa. Käyttäen Lev Kuleshovin teoretisoimaa montaasiefektiä, jossa yksi pysyvä kuva, tässä tapauksessa yön kiitäjät, rinnastetaan erilaisiin tilanteisiin saaden lukija mielessään muodostamaan useita eri merkityksiä samalle pysyvälle kuvalle. Yön kiitäjät rinnastuu runossa muunmuassa sairaalan käytäviin, koteihin, kulkuneuvoihin ja ajovaloihin. Se toimii siis kasaavana kollektiivisena terminä kaikelle erilaiselle runossa esiintyvälle yö-kuvastolle nousten selkeästi rajatusta kuvasta temaattisesti latautuneeksi, mutta varioivaksi merkitsijäksi.
Toinen keskeinen kielellinen elementti on Yön Kiitäjissä esiintyvä sanavalintojen täydellinen yllätyksellisyys. Jo runon leksikon laajuus suhteessa sen pituuteen näyttää, että sanojen toistuvuus on äärimmäisen vähäistä. Tästä johtuen lukija joutuu jatkuvasti olemaan varpaillaan pystyen odottamaan ainoastaan odottomatonta lukiessaan tekstiä eteenpäin. Tästä huolimatta Taf pystyy pitämään tekstinsä jollain tavoin koherenttina kokonaisuutena. Tätä koherenssia luo edellä mainittu rakenteellinen toisto esimerkiksi yön kiitäjissä, toisaalta runon yö-aiheen jatkuvuus joka muodostaa kronologisen kokonaisuuden auringonlaskusta nukahtamishetkeen ( Nähden ikkunasta kun aurinko laskee länteen...Alkaa unettaa /Unettaa)sekä ehkä mielenkiintoisimpina elementtinä pienet omaa logiikkaansa noudattavat kielelliset kuvakokonaisuudet, jotka luovat runoon omalaatuisen jatkuvan, virtaavan sävelen.
Viimeisimmästä
huomiosta voidaan nostaa esimerkki säkeistöstä, jossa yössä
kiitävät ihmiset ovat astumassa sisään kantapaikkaansa. Heidän
olemustaan kuvataan näin:
Ehkä mieli solmussa
Ehkä mieli solmussa
Tai
tukka putkella
Kammattuna
Alla
katuvalojen
Muutamalla rivillä tehdään tässä yllättävän paljon asioita. Ensinnäkin säkeet sisältävät huiman liikemomentin. Niissä liikutaan ihmisen sisäisestä mielentilasta (ehkä mieli solmussa) ulos katsomaan ihmisen ulkoista olemusta (tai tukka putkella/kammattuna) ja lopuksi vielä vieraannutetaan tarkastelijapositio etäämmälle, niin että tehdään selväksi hänen olevan tapahtumista irrallinen, ruumiiton katselija (alla katuvalojen). Huomattavaa on miten liike toteutetaan psyykkisestä fyysiseen käyttäen tukka putkella -ilmaisun kaksoisluonnetta sekä kiireen metaforana (psyykkinen), että aktuaalisena kampauksen tilana (fyysinen). Edeltävä säe joka käsittelee mielen tilaa linkittää luonnollisesti tukka putkella -ilmaisun sen metaforiseen tulkintaan, mutta seuraava kammattuna -säe kääntääkin tämän tulkinnan ylösalaisin ja liittääkin edeltävän säkeen sen fyysiseen merkitykseen.
Tämä on esimerkki Tafin omaperäisestä ymmärryksestä suomen kieleen, joka on täynnä jatkuvia yllätyksiä ja odottomia merkityskokonaisuuksia ja jotka jäävät helposti huomioimatta ilman lähempää tarkastelua. Tälläinen kielenkäsittely on erittäin tyypillistä modernismille. Sanat riisutaan merkityksistä tai ne pakotetaan odottamattiin rinnastuksiin jolloin lukijan projisoimat odotetut merkitykset tuhoutuvat palauttaen sanoille tietyn primaalin puhtauden. Kokemus on lukijasta riippuen paluu heideggerilaiseen daseiniin tai Camusin absurdiin. Samaa metodia ovat käyttäneet onnistuneesti lukuisat modernistit, ehkä tärkeimpänä Mallarmé. Eliitin retoriikkaa käyttääkseni Taf ”valitsee aina vasemman käden polun.” Tätä tulkintaa ei tule kuitenkaan ottaa aivan teistisessä mielessä, koska Tafin herra on Kristus, kuten monet sanoitukset (Hyppiä Ikä Kaikki, Poltetaan kynttilää) osoittavat.
Yhdistettynä Tafin tapaan käyttää uudissanoja soinnillisten kokonaisuuksien luomisessa tämä kielellinen omaperäisyys muistuttaa yhdistelmää Juice Leskistä ja Lauri Viitaa. Leskisen perintöä on toisaalta sanaston yksinkertaisuus (Tafilla sanasto on laaja, mutta varsin simppeli), suomen monimerkityksellisyyksien hyväksikäyttö sekä tietysti runojen ensisijainen muoto laululyriikkana eikä luettavana runoutena. Lauri Viitaan Sir Mr' Tafin yhdistää puolestaan omaperäinen käsitys kielestä, joka näyttää välillä mielettömältä, mutta jossa silti tuntuu olevan joku sisäinen logiikka. Se on jotain, joka todennäköisesti avautuu täysin ainoastaan kirjoittajalle itselleen.
Toivon, että tämä lyhyt analyysi Sir Mr' Tafin lyriikkaan avasi joitain ymmärryksen polkuja tämän Eliitin Muusikon lyyriseen omalaatuiseen. Myönnettävää on, että tekstit ovat haastavia, monesti rosoisia ja jopa naivistisia. Niissä on samanlaista siloittelematonta räminää ja kolistelua kuin Majakovskilla tai Ilpo Tiihosella. Sanataiteena niillä kuitenkin on oma yllättävä arvonsa.
Tämän Sir Mr' Tafin musiikillisen varhaisvaiheen päättää Nuotiolla -julkaisu (levynkannessa on nimenä Nuotiolla, Tuikkii Valo Maston x2, mutta koska Sir Mr' Tafin omassa infopisteessä levyn nimenä on vain Nuotiolla käytän tätä lyhyempää muotoa). Teos merkitsee siirtymää vinyylistä CD-formaattiin, jota Taf tulisi käyttämään koko lopun musiikillisen julkaisu-uransa ajan. Nuotiolla koostuu kolmesta kappaleesta. Nimikkobiisin lisäksi CD:llä on kaksi eri versiota Tuikkii Valo Maston -kappaleesta. Sininen kansitaide tukee julkaisun sisältöä koostuen kollaasista, johon on kuvattu yksinkertaiset graafiset kuvat nuotiosta ja kahdesta radiomastosta (toinen masto on on mahdollisesti tulkittava myös majakaksi, mutta ensimmäinen selitys on kappaleiden nimiä ajatellen loogisempi).
Nuotiolla-CD
Laadullisesti
nimikkokappale Nuotiolla on
yksi ehdottomia Taf-hittejä. Öisessä nuotioretkessä Otavan alla
on lyyristä tenhoa ja musiikissa itsessään erinomaista draivia ja
dramatiikkaa. Tämä on myös se kappale, jonka Taf esitti
akustisesti televisioesiintymisessään Suomen Tyypit -ohjelmassa
vuonna 2009. Tämä esitys todistaa kappaleen musiikillisen voiman.
Se toimii ehkä jopa paremmin riisutussa mies ja kitara -muodossa
kuin levyllä olevana sähköisenä versiona. Henkilökohtaisesti
arvotan puolestaan Tuikkii
Valo Maston Sir
Mr' Tafin heikompaan kappalemateriaaliin, joka kalpenee
nimikkokappaleen ja alkuperäisen single-trilogian
rinnalla.
Kokonaisuudessaan Nuotiolla -CD:n sisältö on seuraava. Olen jälleen linkittänyt kaikki kappaleet suoraan tähän:
Nuotiolla CD – 1995: Nuotiolla / Tuikkii Valo Maston / Tuikkii Valo Maston II (remix 95)
Kokonaisuudessaan Nuotiolla -CD:n sisältö on seuraava. Olen jälleen linkittänyt kaikki kappaleet suoraan tähän:
Nuotiolla CD – 1995: Nuotiolla / Tuikkii Valo Maston / Tuikkii Valo Maston II (remix 95)
Tähän päättyy Sir Mr' Tafin varhaiskauden esittely. Nuotiolla -CD:tä seurasi kuuden vuoden äänityshiljaisuus eikä näiltä vuosilta ole löytynyt muuta tietoa Sir Mr' Tafin toimista kuin huomio, että ainakin 1996 Taf oli vielä aktiivinen keikkarintamalla. Taf-artikkelin seuraavassa osassa lähdemme liikkeelle suoraan vuodesta 2001 jolloin hiljaiselo viimein päättyi purkautuen huikeaan Ristiina-julkaisuun. Siihen asti pidetään putki päällä!
Misteartin varsinainen rumpali oli Vesa Takkinen (Sir Mr Tak), minä olin vararumpali ja soitin vain kahdella keikalla (Läsnä-Rock 1995 ja 1996). Sir Mr Huh = Jukka Huhtala, Sir Mr Hei = Antti Heino, Sir Mr Vuo = Timo Vuorio. Vesa Takkinen oli myös television välityksellä esiintynyt rumpali.
VastaaPoistaTerveisin
Veli Pesonen
Hieno kirjoitus! Sir mr' TAF:n taide huokuu jotain selittämätöntä mystiikkaa, jota kirjoittaja hienosti tarkastelee. Jatkoa odotellessa.
VastaaPoistaHuikea narratiivinen tarina. Virroilla festarin jälkeen otin nuotion äärellä bisseä. Huomioni kiinnittyi vierellä olevaan omaperäiseen gubbeen. Vuoropuhelun jälkeen kaveri esitteli itsensä sir mr Tafiksi. Tämä mystinen kokemus ajoittuu 90-luvun alkupuolelle.
VastaaPoistaNyt löytyy Taftin koko tuotanto striimauspalveluista
VastaaPoista